backdrop-72250_960_720.jpg
VALMENNUSVIIKONLOPPU

PVM 9.-10.03.2019 / VIP 04.03.2019

Valmennukset järjestetään 09.-10.03.2019

Viimeinen osallistumispäivä 04.03.2019

Osallistumiset oheisella lomakkeella tai sähköpostiin humpauttaja@hotmail.com otsikolla VVKLP01

Jokaiseen valmennukseen otetaan 3 ratsukkoa

Yksi ratsastaja/ratsu/valmennusviikonloppu!

Valmennuksesta saat valmennuksen ja palauteosion!

Hevosen sivulla oltava kutsumanimi, koulutstaso ja luonnekuvaus!

VALMENNUSVIIKONLOPPU

Helmen talli (HELM1375) järjestää valmennusviikonlopun Valmennustalli Linnakotkan tiloissa, Nokkosen Karin johdolla.

 

Valmennusviikonloppu starttaa lauantaina kouluratsastuksen merkeissä.

Viikonloppu jatkuu vielä sunnuntaina esteratsastuksen parissa ja päättyy sunnuntai-iltana yhteiseen palautepalveriin. Palverissa tarjolla lämmin ruoka ja pullakahvit! 😊

RATSUKOT / VALMENNUSMERKINNÄT + PALAUTE

HUOM! Mikäli lisäät valmennuksen/palautteen ratsusi päiväkirjan yhteyteen, merkittävä tekstin kirjoittajaksi VRL-14761. Ei Ponnieta eikä Karia.

KOULUVALMENNUS

Helppo C - Helppo A 

Salla - Hajavarjo HV "Javi" 

Mikael Kontiokorpi - Sand Pond "Pond"

Jannica - Fiktion Kesähaave "Haave"

Vaativa B - Grand Prix

Decne - Hiprakan Wänrikki "Wänrikki"

Miguel Kivimaa - Diabólico XI "Piru"

Maura - Evelyn V. Hemwald "Evelyn"

KOULUVALMENNUS

Helppo C - Helppo A

Salla - Javi (270 sanaa + palaute 122 sanaa)

Tuuhealla harjalla varustettu Harjavarjo tallusteli ratsastajansa Sallan alla tahdikkaasti

alkukäyntejä. Orin mielessä pyöri selvästi koulukiemuroiden sijasta edellä menevän tamman pyöreät lautaset. Onneksi Salla oli hereillä ja ohjasi orinsa tarpeen tullen volteille. Suokkiherra taipui volteilla mukavasti, tosin voltin loppuosissa ruunikolla meinasi joka kerta tulla kiire takaisin uralle paahtamaan takaisin tamman perään. Kun ryhmä aloitti ravilämmittelyt täytyi minun muistutella Sallaa painamasta kättä orin säkää vasten. Ratsastajan nostaessa kätensä takaisin huoliteltuun kyynärkulmaan, muisti orikin kantaa oman päänsä ja ryhtinsä. Ravissa jatkettiin tekemällä kirjainten kohdilla peruutus-ravi-pysähdys-peruutus-ravi siirtymisiä, joissa Javi meinasi lähteä hieman ennakoiden aina liikkeelle. Niinpä keskityimme ratsukon kanssa lähinnä hevosen tarkkaavaisuuteen, sillä Javin etuosa oli keveä ja liikkeet vaivattomat. Kun molempiin suuntiin oli tehty ravissa tehtävää oli aika aloittaa harjoituslaukka-ravi-keskilaukka-ravi siirtymät loivaa kiemurauraa myötäillen. Keskilaukassa näytti toisinaan siltä, että Harjavarjo lähtee lentoon. Niin kepein askelin ori eteni. Sallan kuolaintuntuma näytti pehmeältä ja ratsasajan kädet näyttivät pysyvän kyynärkulmassa nyt paljon vakaammin. Javilla ei ollut ongelmaa myöskään harjoituslaukan kanssa, ori hakeutui oma-aloitteisesti peräänantoon ja Salla sai keskittyä seuraavaan siirtymään valmistautumiseen. Jatkoimme harjoittelemalla kiemurauralla vastalaukkaa kumpaankin kierrokseen. Vastalaukassa Javi meinasi hieman tuupata lavallaan laukan vastaiseen suuntaan, mutta Sallalle asiasta huomautettuani hän teki kaikkensa saadakseen ratsunsa pidettyä suorana ja taipumaan menosuuntaan. Javin pään asettamisella oli tässä tärkeä merkitys. Loppuun menimme vielä samaa kiemurauraa, nyt kuitenkin tehden laukanvaihdot aina kaarteen suunnan muutuessa. Javi oli tästä hyvin innoissaan ja Salla sai istua satulassa erityisen tiiviisti, jotta ori ei lähtisi kaasuttelemaan vauhtia oman makunsa mukaan. Laukanvaihdot olivat ilmavia sekä matkaavoittavia, mutta jokseenkin tietysti suokkimaisen raskaita. Ryhmän ravaillessa loppuraveja Javi muisti jälleen tamman olemassaolon ja Salla ei siksi voinut venyttää orin askelta ihan niin vapaasti kuin olisi ehkä muussa tapauksessa voinut. 

Palaute: Javi on reipas, nuoriherra joka tekee parhaansa koulua vääntäessään. Ratsastajan ja ratsun yhteistyö oli saumatonta, tämän huomasi etenkin siitä, että Sallan rentoutuessa ja luottaessa Harjavarjoon orikin rentoutui ja hakeutui itsenäisesti mukavalle tuntumalle ja jopa peräänantoon. Ori oli lahjakas etenkin laukkatyöskentelyssä, varsinkin laukanvaihdoissa ja keskilaukassa. Tästä huolimatta vastalaukassa oli toisinaan hieman hankaluuksia, jotka ilmenivät lähinnä taipumattomuutena ja lavan työntämisellä pyöreän kaarteen ulkopuolelle. Ratsastajalla on tässä suuri vastuu, sillä oman hevosensa virheasentoihin tottuu turhankin nopeasti, siksi on hyvä että toisinaan joku katsoo omaa ratsastamista ja huomauttaa tälläisistakin pieneltä tuntuvista asioista. Näistä pienistä asioista voi tulla kuitenkin myöhemmin ongelmia esimerkiksi jos ratsun lihakset jumittuvat, tai hevonen hakeutuu ratsastajan huomaamatta virheasentoon koulutuomarin silmien alla. Ratsukolla on paljon potentiaalia ja täsmällisellä treenillä Javista kuoriutuu mitä mainioin kouluratsu!

 

Mikael - Pond  (318 sanaa + palaute 137 sanaa)
Kouluvalmennusryhmän ainoan orin pään pyörälle saanut holskitamma Pond tallasi rauhallisesti kaviourassa. Ruunikkoa neitiä ei uusi maneesi ja tuntemattomat ratsukot stressanneet, vaan Pond eteni varmoin, kuitenkin hitain ja jokseenkin laahustavin askelin eteenpäin. Tamman selässä istuvalle Mikaelille asiasta mainitessani ratsastaja pyrki laittamaan ratsuunsa lisää liikettä. Pond ei näyttänyt kuitenkaan pitkäksi aikaa työntekoon heräilevän, joten Mikael sai aloittaa tammansa kanssa ravityöskentelyn hieman muuta ryhmää aiemmin. Tamma lähti kuuliaisesti liikkeelle, tosin Mikael kevensi tamman ravia aivan liikaa eteenpäin. Niinpä pyysin ratsukkoa liikkumaan reippaammin ja Mikaelin keventävän vain sitä liikettä mitä tammasta todella irtoaa. Kun ratsastaja lopetti ylikeventämisen alkoi Pond jälleen hidastella, niinpä Mikael sai patistella ratsunsa hereille ja kavioihin lisää liikettä. Lopulta aloittaessamme peruutus-ravi-pysähdys-ravi tehtävän Pond heräsi työntekoon. Kenties Mikael oli tarpeeksi sinnikäs tai Pond joutui sen verran miettimään mitä ratsastaja tämän haluaa tekevän, että liikkeet saatiin hieman vaivattomammiksi. Mikaelilla oli ihailtavan pehmeä kuolaintuntuma, tosin kuolaintuntumasta huolimatta tamma ei kummoisemmin taipunut ympyröillä. Oli myös turha odotella tamman hakeutuvan automaattisesti mukavaan asentoon, vaan tamma paineli niskasuorana aina uralle päästessään. Mikaelilla oli siis kädet täynnä töitä Pondia asetellessaan ja taivutellessaan. Harjoituslaukka-ravi-keskilaukka-ravi siirtymät loivan kiemurauran mukaisesti saivat Pondin reipastumaan, ja Mikael sai tamman hieman tarkkaavaisemmaksi. Harjoituslaukassa tamma jäi hieman laahustamaan takajaloillaan, mutta keskilaukassa Mikael sai keskittyä vain oman asentonsa säilyttämiseen. Pondilla alkoi pikku hiljaa paukut loppua, olihan ryhmä jo tunteroisen verran treenaillut. Tamman uupuessa oli luvassa kuitenkin vielä kiemurauralla työskentelyä. Vastalaukassa Pond teki monta kertaa pudotuksen raville, sillä tamma ei millään tohtinut kantaa omaa etuosaansa kaarteisiin. Mikael yritti saada Pondista vielä viimeisetkin voimat ulos, ja kun kiemurauralla alettiin tekemään laukanvaihtoja aina kaarteen suuntaan reipastui tamma vielä hetkeksi. Puoliverinen teki oikein nöyrästi kaikki laukanvaihdot. Jos laukanvaihtoja olisi tehty valmennuksen alkupuolella, olisi tamma varmasti väläytellyt hieman pontevampia laukanvaihtoja. Loppuraveissa Pond oli jo aivan valmis kävelemään traileriin ja kurvailemaan kotiin, mutta sen sijaan Mikael taivutteli vielä tammaansa pehmein ottein. Maneesin keskelle pysähdyttyään Pond näytti minun silmääni siltä, että kunhan tamma pääsee viimein omaan karsinaansa on sillä päiväunien aika.


Palaute: Pond on selvästi hieman kyllästynyt pyörimään maneesissa rinkiä, joten tamman kanssa voisi kokeilla taivuttelua ja treenailua maastopoluilla, pellolla tai vaikkapa järven jäällä. Ruunikko on kaikesta huolimatta rento harrastelukaveri, josta saa varmasti paljon irti jos sen kanssa vain ennättää tekemään vaihtelevaa, monipuolista treeniä. Tamman liikkeistä puuttui selvästi etuosan keveys, joten etuosaa voisi kokeilla treenata puomi- tai kavalettiharjoituksilla. Näin talvisin voi myös tehdä hankitreeniä, mikäli Pond vain rohkenee kahlaamaan lumessa. Täytyy sanoa että Mikaelilla oli kyllä lehmänhermot ja Pondin laiskottelusta huolimatta ratsastaja ei herpaantuntut vaan jatkoi aktiivista ratsastusta koko valmennuksen ajan, loppukäynteihin saakka. Pond ei automaattisesti hakeutunut peräänantoon tai edes pyöristynyt niskastaan, mutta Mikael osasi vedellä oikeista naruista ja sai Pondin kulkemaan oikein sievästi useampaankin otteeseen. Jos tamman kanssa koulukentillä halajaa starttailla, täytyy Pondin kanssa aloittaa tavoitteellinen treenaaminen ja tamman etuosaan on hankittava tavalla tai toisella hieman lisää lihasta.

Jannica - Haave (302 sanaa + palaute 110 sanaa)

Hurmaavalla harjalla varustettu Haave käveli rennosti päätään roikottaen alkukäyntejä. Ohjat koottuaan tamman selässä keikkuva Jannica aloitti heti ympyröiden pyörittelyn. Tammasta huomasi heti, että ilmaiseksi siltä tuskin tulisi saamaan mitään irti, mutta Jannica haki päättäväisin ja pehmein ottein Haaveesta taipuisuutta esiin. Vasta sen jälkeen kun tamman kanssa oli tehty peruutus-ravi-pysähdys-peruutus-ravi siirtymisiä Haave sai lihaksensa lämpimäksi ja taivuttelu alkoi näyttää paljon vakuuttavammalta. Suomineidon askeleet muuttuivat silmän räpäyksessä joustaviksi ja tilavammiksi. Jannica sai keskittyä omaan istuntaansa ja seuraavan siirtymään valmisteluun Haaveen kulkiessa kuin ajatus. Loivalla kiemuralla tehdyt harjoituslaukka-ravi-keskilaukka-ravi siirtymät saivat tamman vähän turhankin kiihdyksiin, joten Jannica joutui ottamaan osittain hieman kootumpaa laukkaa keskilaukan lisäksi. Toiseen kierrokseen tamma jo malttoi keskittyä ja rentoutua keskilaukassa. Harvemmin näkee suomenhevosia jotka käyttäisivät takajalkojen voimia laukassa niin, että laukka rullaa kuohkeasti, mutta Haave liikkui pysäyttävän upeilla liikkeillä. Tamma vaati kuitenkin selvästi Jannicalta timmejä vatsalihaksia ja joustavalla kädellä tuettua kuolaintuntumaa. Jannican jalan hellä huomio tamman kyljillä sai Haaveen rohkaistumaan entistä tarmokkaampaan laukkaan. Seuraavana luvassa oli kiemurauralla työskentelyä. Haaveella meinasi loppua maneesista tila kesken, vaikka ryhmäkoko olikin vain kolme ratsukkoa. Tamma olisi mieluusti tehnyt suuren suuret kiemurat, mutta tilojen rajallisuus rajoitti hieman ratsukon mahdollisuuksia laukkailla vastalaukassa kovin suuria kaaria. Tottahan se on, että mitä suuremmat kaaret vastalaukassa, sitä helpompi ratsun on laukata sen läpi, mutta ideana juuri oli ylläpitää ratsun laukka kaarteista huolimatta. Vasempaan kierrokseen vastalaukka kiemuralla sujui paremmin kuin oikeaan kierrokseen, jossa tamma tahtoi hieman niiata kohti kaarteen keskustaa. Jannica huomasi tämän ilman minun sanomisiani ja korjasi ratsunsa asentoa parhaansa mukaan. Vastalaukkatehtävästä jatkettiin kiemuroilla niin, että kaarteeseen vaihdettiin aina laukka uuden kaarteen mukaisesti. Haave oli haka laukanvaihdoissa, tamma vaihtoi laukat ponnekkain, puhtain askelin. Loppuraveissa Jannica antoi tammansa ravata letkeää, pitkää ravia. Ainoaksi huolen aiheeksi jäi, että pidentääkö tamma kaulaansa niin pitkälle että kavio kopsahtaa sen leukaan. Onneksi näin ei käynyt ja Jannica ratsuineen selvisi yksi ja puolituntisen treenin loppuun saakka kunniakkaasti.

Palaute: Haave hurmasi minut totaalisesti paitsi upealla ulkonäöllään, myös mitä mainioimmin varustetulla pääkopallaan. Tamma oli hyvin selväjärkinen suomalainen, joka ei työntekoa kaihtanut. Alkuun tamma tarvitsi hieman bensaa alleen, jotta hommat pyörähtivät kunnolla käyntiin, mutta niinhän me kaikki aina toisinaan. Jannica oli päättäväinen ja varma ratsastaja, joka selvästi tunsi hevosensa. Hän osasi lukea Haaveen käytöstä sekä tuntemuksia, joten kaksikon välinen yhteistyö näytti minun silmääni saumattomalta. Ratsastajaa ei tarvinut erikseen huomautella istunnasta, ainoastaan ennakoivasta katseesta mainitsin muutamaan otteeseen, mutta tämä on asia joka tahtoo joskus itseltänikin unohtua. Haaveen kanssa lähtisin ehdottomasti esittäytymään koulutuomareille ja näyttämään, että kyllä tälläisista tasokkaista suomineidoistakin saa irti mitä upeimpia kouluratojen liikkeitä, kunhan vain homma on niin sanotusti hanskassa.

KOULUVALMENNUS

Vaativa B - Grand Prix

Decne - Wänrikki (324 sanaa + palaute 156 sanaa)

Hurmaava läsipäinen sysisuomalainen herrasmies asteli tarmokkaasti maneesin kaviourassa. Orin selässä istuva ratsastaja nypläsi kärsimättömänä ratsunsa ohjia, hän oli selvästi jo valmis aloittamaan. Eipä kauaakaan, kun ratsukko viimein pääsikin varsinaisen valmennuksen pariin. Decnen kasattua ohjat käsiinsä, näytti Wänrikki edelleen laahaavan etupäätään ja painavan ohjalle. Niinpä patistelin ratsastajaa tekemään asetuksia sekä ulos että sisälle volttien aikana. Myös ravi-pysähdys-ravi siirtymät saivat orin hoksottimet liikkeelle ja pään kohoamaan silkasta innostuksesta. Kun Wänrikin ja ratsastajan lihakset olivat lämmenneet, oli aika aloittaa ensimmäisen tehtävän parissa. Alussa pyöritellyistä volteista oli nyt hyötyä, sillä luvassa oli avoja ja sulkuja. Wänrikki oli alkuun hieman hakoteillä, sillä ori olisi mielellään jatkanut volttien pyörittelyn parissa. Onneksi ratsastaja osasi lempeästi, mutta määrätietoisesti ratsastaa suomipojun uraa myöten. Käynnissä Wänrikin avot ja sulut onnistuivat vallan mallikkaasti sen jälkeen, kun ori oli löytänyt jutun punaisen langan. Seuraavaksi oli aika vaihtaa hieman isompi vaihde silmään. Osa ratsukoista harjoitteli avoja ja sulkuja ympyröillä, mutta pituushalkaisijassa oli Wänrikille tarpeeksi haastetta tälle kerralle. Decne sai olla kokoajan hereillä ylläpitämässä orin liikettä, sillä avojen ja sulkujen tekeminen selvästi söi orin muuten niin joustavan ja kepeän näköistä ravia. Ryhmän siirtyessä laukkaharjoitteluun, oli ratsastajalla puolestaan pidettävä jalka jarrulla ja hidastettava orin tempoa. Avot ja sulut vaikeutuivat selvästi kun vauhtia lisättiin, mutta ori kamppaili hienosti jalkansa ja koko ruhonsa oikein uralle. Oli aika koota orin laukkaa ja siirtyä sitten kahdeksikolle seuraavan tehtävän pariin. Luvassa oli peruutus-laukka siirtymiä kummassakin maneesin päädyssä ja kahdeksikon silmukkakohdassa. Wänrikki alkoi viimein löytää pehmeää, mutta jäntevää muotoaan, jota Decne kovasti orilta yritti hakea esiin. Alku tunnista uraa kavioilla ja turvallaan kolannut ori oli kuoriutunut kuorestaan, jonka alta löytyi mitä loisteliain kouluratsu! Kun peruutus-laukka siirtymät näyttivät sujuvan ongelmitta kumpaankin suuntaan maneesia rajaavalla kahdeksikolla, oli aika tehdä loppuun vielä laukanvaihdot kahdeksikon silmukkakohdassa. Laukanvaihdot onnistuivat ratsukolta loistavasti, eikä Decnen tarvinut kaivella laukan vaihdosta, vaan kepeästi osoittaa kädellään uusi suunta ja luoda kevyt pieni paine uuden laukan suuntaisesti. Wänrikki oli tyytyväisen näköinen saadessaan ratsastajaltansa kehuja, ja läpimäräksi hikoillut ori oli selvästi huojentunut ratsukon siirtyessä viimein loppuravien pariin.

Palaute: Wänrikki on ikäisekseen fiksu ja filmaattinen herra, jolla on selvästi muutama ässä hihassaan. Ori esittelee mielellään liidokkaita askeleitaan ja laukassa ratsastaja joutuu jopa hieman hillitsemään Wänrikin esiintymishaluja. Erityisesti tämän kaksikon välillä näki sen, että hevosen eikä ratsastajan täydy kummankaan olla täydellisiä, kunhan kumpainenkin aina täydentää toisiensa pikkuvikoja. Wänrikki antaa anteeksi ratsastajan istuntavirheitä ja ratsastaja puolestaan muistuttelee oria kantamaan itsensä sekä kulkemaan tehtävillä halutulla tavalla. Etuosan työstämisestä tuskin on erikseen mainittava, sillä ratsastaja selvästi itsekin tiedosti orin heikomman osa-alueen ja osasi lähteä sitä heti valmennuksen alusta kitkemään pois. Decne on tarkkaavainen ja kypsä ratsastaja, mutta istunnassa on vielä toisinaan hiottavaa. Koulua vääntäessä on turha lähteä hakeutumaan kohti kolmipisteistuntaa, sillä silloin ainakin tämän herran kohdalla ori unohtaa kantaa itsensä ja laskee etuosaansa entisestään. Selkä suorana ja jopa hieman liioitellusti askeleiden mukana joustaen ori liikkuu paremmin, jolloin liikkeiden ylläpitämiseen ei kulu niin paljon ratsastajan omaa energiaa. Wänrikkiä ja Decneä voisin valmentaa mielelläni uudemmankin kerran, tässä on nimittäin lupaava kaksikko!

Miguel - Piru (394 sanaa + palaute 126 sanaa)

Autoin Miguelin kapuamaan ratsunsa selkään. Pakko sanoa, että harva tuskin polvet tutisematta moisen herran selkään istahtaa. Miguel kuitenkin hymyili leveästi kiitokset ja hoputti päätään viskelevän ruunan liikkeelle. Piru ei ulospäin näyttänyt kovinkaan pirulliselta, mutta preruunalla oli selvästi muutama ässä hihassa, jos kouluväännöt eivät miellyttäisi. Kun valmennusryhmä oli kävellyt alkukäynnit oli aika aloittaa pyörittelemällä muutamat voltit ja tekemällä muutamia siirtymiä ravista käyntiin, pysähdykseen ja peruutukseen. Piru oli heti hereillä ja työn touhussa. Miguel istui ryhdikkäästi ruunan ravissa ja asetti ratsuaan mukavasti volteille. Luvassa olisi avoja ja sulkuja, joten Pirun ja tietysti myös Miguelin lihakset oli saatava lämpimäksi. Piru alkoi selvästi turhautua pelkkään volttien pyörittelyyn, joten Miguelin täytyi käyttää hetki ihan vain ratsunsa rauhoitteluun. Kun Piru oli saanut hieman päästeltyä höyryjä, aloitti ratsukko avojen tekemisen kääntymällä ikään kuin voltille, mutta kuitenkin niin, että lopulta ei ratsastettukaan volttia vaan jatkettiin avolla. Piru ei pitänyt Miguelin painostavasta pohkeesta, joten vastauksena herra päätti potkaista kipakasti maneesin seinää. Hokkien kuvaa kummempaa seinään ei jäänyt ja Miguel jatkoi ratsastamista edelleen tyynen rauhallisesti, kuitenkin vaativasti, jotta Piru ei pääse niin sanotusti niskan päälle. Pienen kamppailun jälkeen avot alkoivat viimein sujua, jonka jälkeen olikin jo aika aloittaa sulkujen tekeminen kentän toisella laidalla niin, että ratsukko lähtisi liikkeelle kuin olisi poistumassa voltilta. Piru turhautui kun ei päässyt jo laukkaamaan, joten komentelin Miguelin ratsuinee keskelle maneesia ottamaan reipasta keskilaukkaa. Piru oli kirjaimellisesti irti kun ruuna pääsi polkaisemaan liikkeelle. Miguel sai pidellä ratsuaan, jotta se ei riistäytyisi käsistä. Kun Piru jo hieman huohotteli, saattoi Miguel ottaa ratsunsa takaisin raville. Ratsukko yritti tehdä avoja ja sulkuja myös ravissa ja laukassa, ja yllättävää kyllä laukassa Piru oli hienosti kuulolla ja alkoi viimein esitellä sulavia liikkeitään. Ryhmässä siirryttiin kokoamaan hevosten laukkaa, jonka jälkeen aloitettiin kahdeksikolla peruutus-laukka siirtymisiä kummassakin maneesin päädyssä ja kahdeksikon silmukkakohdassa. Miguel sai nyt paremman otteen ratsustaan, kun Piru oli jo hieman menettänyt energiaansa keskilaukan ja haastavien tehtävien muodossa. Peruutus-laukka siirtymissä Miguel peruutteli Pirua ehkä hieman turhan kovalla kädellä, jolloin ruuna silmin nähden hermostui. Peruutus-laukka jutuista ryhmä jatkoi tekemällä laukanvaihdot kahdeksikon silmukkakohdassa. Pirun osalta nämä sujuivat muutoin hyvin, mutta Miguel sai pidellä jälleen ratsuaan jotta se ei kiihdyttele muiden valmennettavien ratsujen perään. Miguel sai puristaa ratsustaan ulos useamman kuin yhden laukanvaihdoksen, mutta kun laukka vaihtui, oli vaihdos ilmava ja kerrassaan tyylikäs! Piru olisi varmasti hetken levähdystauon jälkeen ollut valmis samanlaiseen koulurääkkiin, mutta Miguelin naamasta näki kyllä, että treenit tämän ratsukon osalta olivat tältä päivältä toden totta tässä.

 

Palaute: Piru on nuoreksi hevoseksi osaava, mutta vielä löytyy nuorille hevosille tyypillistä testailua ja leikkisyyttä. Se ei ole haitaksi, vaan usein hevosen nokkeluudesta onkin vain hyötyä. Selässä keikkuvan ratsastajan täytyy kuitenkin aina olla vielä hitusen ratsuaan nokkelampi. Ratsukko oli erityisen yritteliäs, ja pidin Miguelin asenteesta ratsastaa Pirua. Mitään ei annettu periksi, eikä ruunan testailusta huolimatta ratsastaja alkanut panikoida tai ratsastaa ratsuaan kovemmin tai pehmeämmin eteenpäin. Piru vaatii selvästi määrätietoisen kuskin, ja sellainen Miguel todellakin on. Pirun kanssa täytyy selvästi olla vaihtelevaa treeniä, ja ruuna ei pahasti päässyt valmennuksen aikana pitkästymään. Miguelille annan vain yhden vinkin: Piru voi tuntua mahdottomalta tapaukselta tehdessään temppujaan, mutta usko tai älä, teidän menonne näyttää kepeältä, lähes satumaiselta! Älä siis stressaa jos Piru välillä vähän koettelee hermojasi, se on kuitenkin mitä hienoin ratsu.

Maura - Evelyn (339 sanaa + palaute 119 sanaa)

Tummanruunikko kepeän näköinen hannovertamma vapisi kuin haavanlehti seistessään keskellä maneesia. Evelynin vierellä seisoi tämän ratsastaja Maura, joka kovasti pyrki rohkaisemaan ratsuaan. Kun Maura pääsi tamman selkään, ei tämä varmasti edes ennättänyt kuin miettiä liikkeelle lähtöä, niin tamma oli jo taittamassa matkaa kepein askelin. Vaikka Evelyn vaikutti hieman epävarmalta ja hieman araltakin ensi silmäykseltä, sai Maura alkuraveihin mennessä tamman rentoutumaan ja siitähän kuoriutui mitä mallikkain koulupolle. En ole ikään nähnyt niin hennon ja samaan aikaan kuitenkin myös varman näköisiä raviliikkeitä. Voltteja pyöritellessään Maura piti kevyen tuntuman tamman suuhun ja samaan aikaan keskittyi siihen ettei purista tai patista ratsuaan eteenpäin istunnalla tai pohkeella. Muut ratsukot meinasivat jäädä vaille huomiota minun ihastellessani Evelynin upeita avoja ja sulkuja. Ryhmän muut ratsukot jäivät kyllä näissä toiseksi, tamma oli näissä lyömätön. Kun kumpaankin suuntaan oli saatu tehtyä avot ravissa ja laukassakin, oli aika siirtää ratsu koottuun laukkaan. Kootussa laukassa valmennusryhmä siirtyi kahdeksikolle, jossa luvassa oli alkuun peruutus-laukka siirtymiä. Siirtymät tehtiin päädyissä ja kahdeksikon solmukohdassa. Evelyn oli jo hyvin herännyt työn tekoon, eikä tamma ainakaan toistaiseksi ollut kyllästynyt tekemään sille opastettuja tehtäviä. Peruutuksissa neitokaisen pää nousi pilviin, sillä Mauralla oli hitusen liian tiukka tuntuma. Juuri kun olin asiasta mainitsemassa, antoi Evelyn omaa palautetta pomppimalla etupäätään ilmaan. Maura rauhoitteli tammansa ja nosti sitten laukan kevyellä kyljen hipaisulla, jonka jälkeen Evelyn malttoi jälleen keskittyä oleelliseen. Kun muut vielä tekivät laukkasiirtymiä, pyysin Mauraa ratsastamaan Evelynin kanssa muutamat ravi-piaffe-passage-piaffe-ravi siirtymät ja voi että, olisittepa olleet näkemässä! Tavallisesti kun näkee puoliveristen menevän näitä siirtymiä ovat ne hieman raskaan näköiset, mutta nyt kun kevyt rakenteinen hannovertamma esitteli liikkeitään, ei voinut muuta kuin huokaista ihastuksesta. Maura istui hieman edessä, joka vähän rajoitti tamman liikkeitä, tosin en epäilisi yhtään etteikö Evelyn lähtisi suunnilleen lentoon jos liikkeitä ei hieman rajoitettaisi. Lopuksi oli luvassa vielä laukanvaihdokset, joissa Evelyn oli jälleen iskussa. Ainoastaan muutamaan otteeseen tamma sai hieman turhan suuret laukanvaihtoavut, jolloin kipakan kiljahduksen saattelemana Maura sai kokea tammamaisia pikkupukkeja. Evelyn jännittyi jälleen loppuraveissa, kun maneesin katolta alkoi liukumaan lunta alas. Pienen laukkapyrähdyksen päätteeksi tamma sai siirtyä loppukäyntejä tekemään niin, että Maurakin tuli alas selästä ratsuaan taluttelemaan. 

Palaute: Evelyniä voi kuvata vain yhdellä sanalla: upea. Onhan tämä tummanruunikko kaunotar mitä hienoin kouluratsu, ei siitä ole kahta puhettakaan. Mauran ja Evelynin välillä on sivusta katsojan silmään lähes näkymätön luottamussuhde. Ei epäilystäkään etteikö kaksikko tosissaan puhaltaisi yhteen hiileen. Mauran täytyy vielä kiinnittää huomiota omaan istuntaansa ja toisinaan myös käsiensä asentoon, sillä ne ovat oikeastaan ainoat asiat jotka pidättelevät Evelyniä kulkemasta peräänannossa rentona ja vetreänä. Tamma jännittyy selvästi silloin, jos sen selässä istuu liian etukenossa. Liian takakenossa istuttaessa Evelyn puolestaan lähtee kiihdyttämään pois ratsastajan alta, mikä ei myöskään ole toivottu efekti. Evelyn on taitava ratsu ja Maura on taitava ratsastaja, eihän siitä voi muuta syntyä kuin menevän näköistä menoa ja meininkiä. Tähän kaksikkoon uskon törmääväni vielä myöhemminkin, ihan kansainvälisissäkin kouluratsastuskilpailuissa.

ESTEVALMENNUS

50-90cm

Elisabeth - Ron (359 sanaa + palaute 134 sanaa)

Edestäni pyyhälsi liinaharja heiluen tarmokkaassa ravissa tallustava haflingori. Elisabeth istui syvällä Ronin satulassa. Maneesin keskihalkaisijalle rakennettu jumppasarja oli tällä hetkellä ravipuomeiksi muunnettuna, jotta kaikkien valmennusryhmän ratsukoiden lihakset saataisiin lämpimäksi ennen varsinaisten esteiden pomppimista. Elisabeth käänsi lähes huomaamattomilla avuilla ratsunsa kohti ravipuomeja. Ron eteni reippain askelin kohti puomeja, joiden yli ori tallasi epäröimättä. Elisabethin ei tarvinut juurikaan muunnella orin ravin tempoa, sillä Ron haki itsenäisesti sopivan tahdin, jolla ori suoriutuisi puomeja kolistelematta. Kannustin Elisabethia kehumaan ratsuaan, sillä Ron selkeästi ilostui saamistaan kehuista. Ratsukko ylitti puomit vielä pariin otteeseen niin, että Elisabeth pyrki lähestymään hieman hitaammalla ja hieman nopeammalla temmolla puomeille. Ron selvisi nopealla temmolla puomeja kolisuttelematta, mutta hitaammalla temmolla ori meinasi jo mennä pitkien jalkojensa kanssa sekaisin. Puomeihin lisättiin hieman lisää väliä ja nyt ratsukot lähestyivät niitä laukassa. Ron oli laukassa hieman turhan hidas, sillä puomit meinasivat aina jäädä orin kavion alle. Elisabeth sai siis kaivella hieman orista liikettä irti, mutta kun Ron sai laukkansa kuosiin ylittyivät laukkapuomit ongelmitta. Kipaisin muuttamaan puomisarjan estejumpaksi. Tarkoituksena oli, että estekorkeudet pidettäisiin maltillisina ja keskittyisimme valmennusryhmän ratsastajien tasapainoon sekä koordinaatiokykyyn. Ryhmä aloitti ensin lähestymällä jumppasarjaa ravissa. Ensimmäiseltä esteeltä olisi tietysti nostettava laukka. Ron ei alkuun millään meinannut ymmärtää, että esteeltä voisi nostaa laukan, vaan ori jatkoi ravissa kompuroiden jälkimmäisten esteiden yli. Niinpä Elisabeth sai tehtäväkseen nostaa laukan juuri ennen kuin Ron ponnistaa esteelle. Tämä olikin yllättävän hankalaa, mutta lopulta ratsastajan pitkäjänteisyys palkittiin ja haflinger nosti tahdikkaan laukan ratkaissen jumppasarjan ilmavilla hypyillä. Pari kertaa vielä jatkettiin niin, että ratsukot lähestyivät ravissa ja laukka nousi ensimmäiseltä esteeltä, ja nyt myös Elisabethin ja Ronin ravilähestymiset onnistuivat ongelmitta. Aimo annoksen kehuja saatuaan ori eteni seuraavalle tehtävälle oikein rinta rottingilla. Tarkoituksena oli seuraavaksi, että Elisabeth laskee ääneen laukka-askeleet Ronin lähestyessä estesarjaa. Tämä oli ratsukolle helppoa kuin heinänteko, joten patistelin Elisabethin keskittymään esteistuntaansa. Istunta oli tällä hetkellä hieman turhan etupainoinen, sillä kyseessä olivat kuitenkin reilusti alle metriset esteet. Elisabeth saisi siis olla melko pystyssä ja hypätä enemmän ylös kuin eteenpäin. Kun tähän alettiin kiinnittää huomiota, huomasimme myös kuinka Ron muuttui paljon reippaammaksi ja hyppyjen linjat muuttuivat paljon pyöreämmiksi. Estejumppa söi selvästi ratsukon energiaa ja loppuraveissa Elisabeth totesikin minulle, että ei ollut varma kumpi tässä nyt oli hikisempi: ratsu vai ratsastaja.

Palaute: Ron on reipas oripoika, joka keskittyy vallan mainiosti siihen, mitä ratsastaja selässä tälle viestii. Haflingereiden tapaan Ron on yhteistyöhaluinen ja sillä on nopeat hoksottimet. Elisabethin ei tarvinut antaa orille kuin tarpeeksi tarkat ja ennen kaikkea selkeät ohjeet, niin tehtävät sujuivat ongelmitta. Rhonin ei olisi yhtään hullumpi esteratsu. Ainoa asia mitä ori oikeastaan tällä hetkellä vaatisi, jos sen kanssa estekentille haluaa ruusukkeita hamuamaan, on säännöllinen ja monipuolinen treenaaminen. Elisabeth on taitava ratsastaja, joka osaa lukea ratsuaan tilanteessa jos toisessakin. Huomattavissa oli kuitenkin, että ratsastaja oli tottunut hyppäämään ehkä hitusen suurempia esteitä, minkä vuoksi esteistunta oli näin pienille esteille turhankin näyttävä. Ohjastuntuma oli tasainen ja Elisabeth piti loistavasti huolen kannustavasta pohjetuntumasta Roniin. Muistuttelen vielä, että ratsastajan kannattaa kannustaa Ronia aina kun se tekee oikein, ori nimittäin silmin nähden innostuu saamastaan huomiosta ja suoriutuu siten entistäkin paremmin.

 

Sylvi - Poni (428 sanaa + palaute 101 sanaa)

En ollut kuunaan kuullut suloisempaa nimeä, kuin mitä tämä punarautias suomineito ylpeydellä kantoi. Pipariponilla oli selvästi estevaihde silmässä, sillä selässä notkuva Sylvi sai tosissaan rauhoitella Ponia keskittymään raviympyröille, joita Sylvi kovasti yritti tamman kanssa pyöritellä. Pienillä ratsastajalle suuntaamillani vinkeillä tamma saatiin rauhallisen reaktiiviseksi, ja tämäkin ratsukko pääsi aloittamaan ravipuomeilla työskentelyn. Luvassa oli keskihalkaisijalle viritellyn estejumpan harjoittelua, mutta aluksi oli saatava valmennettavien lihakset lämpimäksi. Poni keskittyi kieli keskellä suuta, siis kirjaimellisesti: tamman kieli roikkui ulkona suusta, ravipuomien ylittämiseen. Puomit ylittyivät kohtalaisesti, kavioiden hieman kopsahdellen puomeihin. Nyt Sylvi sai ratsastaa tammaa hieman reippaammin eteen, ja Ponihan teki tietysti työtä käskettyä. Puomit ylittyivät nyt paljon sulavammin ja Sylvi sai keskittyä oman asentonsa ja kuolaintuntuman säilyttämiseen. Oli aika laittaa ravipuomeihin hieman lisää pituutta, jotta ratsukko pääsisi ylittämään niitä laukassa. Uraa myöten Poni laukkasi rytmikkäästi, hieman kaula maahan kurkotellen. Patistelin Sylviä kiinnitämään Ponin asentoon enemmän huomiota, jolloin ratsukon ryhti parani lähes silmänräpäyksessä. Tamman korvat kääntyivät tiiviisti eteenpäin ratsukon lähestyessä puomeja laukassa. Poni ponnisti puomien yli kuin ne olisivat olleet kavaletteja, eikä siinä mitään vikaa ollut, ratsukko eteni puomit mukavan ilmavasti, tosin hieman paikallaan tampaten. Seuraavalla lähestymisellä Sylvi ratsasti Ponia hieman eteenpäin, jolloin ilmavuus hiipui hieman mutta askeliin tuli kaivattua pituutta. Kun valmennusryhmä pääsi viimein estejumpan kimppuun ei Poni meinannut pysyä pöksyissään. Sylvi sai pyöritellä voltteja ravissa ja käynnissä saadakseen tamman takaisin kuulolle. Kun kaivattu yhteys oli saavutettu, annoin ratsukolle luvan lähestyä estejumppaa ravissa. Tarkoituksena oli tietysti, että ensimmäisen esteen jälkeen loput esteet ylittettäisiin laukassa. Vaikka estekorkeus ei päätä huimannut, oli Poni varsin innostuneena hyppäämässä. Sylvin ongelmaksi osoittautui, että Poni ei malttanut odottaa laukan nostoa hyppyhetkeen, vaan tamma otti varaslähdön jokaisella lähestymisellä. Niinpä kaksikko sai tehtäväksi lähestyä käynnissä, nostaa ravin vähän ennen estettä ja jatkaa sitten laukassa. Tässä oli Sylville myös haastetta, Poni ei millään olisi malttanut kävellä esteitä kohti. Ratsukko kuitenkin ylitti odotukset ja onnistui lähestymään esteen ravissa, jonka jälkeen Poni nosti tahdikkaan laukan. Vaikka ensimmäisen esteen puomi kolahtikin alas, kehotin Sylviä kehumaan ratsuaan siitä, että se kunnioitti ratsastajan päätöstä lähestyä estettä ravissa. Vielä kerran ratsukko lähestyi estejumppaa ravissa - tällä kertaa onnistuneesti ja puomia tiputtamatta. Sitten oli aika lähestyä estejumppaa laukassa ja laskea laukka-askeleet ensimmäisen ponnistuksen lähestyessä. Sylville oli tarpeeksi haastetta pelkästään laukan pidättelemisessä ja laukka-askelten laskemisessa, joten emme alkaneet sen pahemmin keskittymään pieniin virheisiin jalan asennossa tai ohjastuntumassa. Kerran Poni kieltäytyi melko hurjasta laukasta ensimmäiselle esteelle, sillä askeleet eivät sopineet ponnistukseen. Onneksi näin, sillä Sylvi pysyi kyydissä, toisin olisi luultavasti käynyt jos Poni olisi ylittänyt esteen hieman huolimattomalla ponnistuksella. Lopputunnista Poni ei olisi halunnut lopettaa esteiden hyppäämistä, joten Sylvi sai olla tarkkana loppuraveissa, että tamma ei lähde lähestymään jumppasarjaa minun sitä purkaessani.

Palaute: Ensinnäkin, Ponilla on aivan suunnattoman ihana nimi! Tamma on kekseliäs ja energisyyden takaa näen varsin tomeran sekä taitavan ratsun. Ponin kanssa tarvitsee hieman huumoria, mutta sitäkin enemmän määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta. Poni vaatii johtajan, joka kertoo sille lempeästi mutta jämptisti miten tehtävät suoritetaan. Sylvi hoitaa tämän homman varsin mainiosti. Sylvillä on tasapaino kunnossa, eikä koordinaatiokyvyssäkään ole valittamista. Jalka meinaa välillä valahtaa turhan taakse, liekkö kyse satulasta vai ratsastajan asennosta, mutta tähän kiinnittäisin huomiota etenkin esteitä ratsastaessa. En pidä mahdottomana ajatusta siitä, että Ponin kanssa keskityttäisiin esteillä treenaamiseen, sillä hyppäämisestä tämä neiti selvästi syttyy! Otan tämän ratsukon mielelläni uudemmankin kerran valvovan silmän alle.

Tinsu - Päivi (350 sanaa + palaute 122 sanaa)

Valmennuksen toinen suomineidoista oli kaunis kuin karamelli! Päiviä oli ohjastamassa tamman omistaja Tinsu. Rehellisesti sanottuna en ollut varma tulisiko tämän kaksikon hypyistä mitään. Vaikka tamma oli sille aivan uudessa paikassa, kiersi se kaviourassa kuin parhaat päivänsä nähnyt ratsastuskoulun opetusponi konsanaan. Onneksi luvassa oli alkuun puomeja, joiden avulla tamman askellukseen saatiin hieman lisää pontta. Ei puomit kolisematta ylittyneet, mutta Tinsu oli jo tamman yritteliäisyydestä mielissään. Päivi oli selväsit enemmän hitaasti lämpenevää diesel-mallia, mutta esteillä se ehkä onkin hieman parempi kuin satulan alla tikittävä aikapommi. Kun puomeihin lisättiin hieman pituutta ja oli aika vaihtaa ravi laukaksi, olisi Päivi mieluusti palannut jo traileriin ja äkkiä nokka kohti kotitallia. Tinsu ei kuitenkaan antanut ratsulleen vaihtoehtoja, vaan ratsasti Päivin laukalle tarmokkain avuin ja hieman esteraipalla kaulalle kannustaen. Puomit ylittyivät sulavin askelin, tosin hieman matalin ponnistuksin. Kun puomit nostettiin kannattimien varaan Päivi ymmärsi vihdoin että no esteitähän tänne tultiin hyppäämään. Suomineitoon tuli lisää kaivattua nopeutta, ja Tinsu sai viimein hieman huokaista neitokaisen hoputtamiselta. Ratsukon suunnatessa ravissa kohti estejumppaa Päivin vauhti hidastui ja hidastui entisestään. Ensimmäisenkään esteen ylittämisestä ei tullut mitään, joten ratsukko lähti hakemaan lisävauhtia. Kun vauhti ei vieläkään riittänyt päätimme kokeilla taktiikkaa joka suurimmalla osalla hevosista toimi: kaverin tuki! Edelle laitettiin reipas oripoika Ron, ja Päivi kintereillään nämä lähestyivät estejumppaa. Ron eteni jumpalle tahdikkaasti ja hyppäsi esteet ongelmitta. Päivi hieman epäröiden ylitti ensimmäisen esteen ja Tinsun kannustuksella myös loput esteistä ylittyivät. Päiviin saatiin jälleen hieman lisää vauhtia kun estejumppaa sai viimein lähestyä laukassa. Laukka ei edelleenkään ollut kovin puhtaasti rullaava. Laukasta tuli hieman mieleen keinuhevonen joka junnaa paikallaan. Tinsu selvästi yritti ratsastaa istunnalla tammaansa eteenpäin. Kun vauhtia ei millään meinannut tulla riittävää määrää oli Tinsun turvauduttava jälleen kevyeen raippavahvistukseen kaulalle. Nyt Päivi eteni laukkaa joka vähintäänkin vaadittiin esteiden ylittämiseen. Ratsukko ylitti estejumpan ja viimeiselle jumppasarjan esteelle Päivi jopa toden teolla ponnisti. Laukka-askeleita Tinsun oli melkein turha laskea jumppalle lähestyessä, sillä silloin kaikki energia Päivin eteenratsastamisesta kului siihen ja vauhti tyssäsi. Niinpä keskityimme tämän kaksikon kohdalla vain ja ainoastaan tahdin ylläpitämiseen ja siihen, että Päivi pääsisi esteistä yli. Valmennuksen lopulla Tinsu oli aivan loppu, eikä ihme,sillä kyllähän Päivillä oli tänään jokin aivan ihmeen jarruvaihde päällä.

Palute: Päivi on mukavan rauhallinen tamma, rauhallinen ei ehkä kuitenkaan ole aivan se oleellisin adjektiivi jota lähdemme esteitä hypätessä hakemaan. Tämän neitokaisen kanssa on treenattava lihaksiin lisää voimaa ja monipuolisella, vaihtelevalla liikunnalla Päiviin saisi varmaan hieman lisäenergiaa. Kentän kiertämisen sijasta tammalla voisi kokeilla vaikka ohjasajoa tai näin talvella vaikka hiihtoratsastusta. Ihailen Tinsun sitkeyttä, kai hänestä löytyy myös sitä suomalaista sisua mitä Päivistäkin löytyy. Ratsastajalta vaaditaan todellakin päättäväisyyttä kun Päivin selkään kiipeää. Tamma saattaa välillä aivan huvikseenkin esittää laiskaa vain, että voisi luistaa varsinaisesta työnteosta, joten ratsastajana kannattaa pitää silmät avoinna ja tarkkailla Päivin touhuja. Rataesteet sopivat Päiville takuulla paremmin kuin tälläinen lihaksistoa rasittava jumppatreeni, mutta suosittelen todella lihasten treenaamista sillä silloin tamma saa lisää kestävyyttä ja silloin se on helpompi ratsastaa myös sileällä.

ESTEVALMENNUS

100-160cm

Jesse - Martti (357 sanaa + palaute 121 sanaa)

Kun kimo täysiverinen pyyhälsi tahdikkaassa ravissa ohitseni, aloin jo epäillä että tällä pojalla saattaa tulla pieniä ongelmia tämän päivän estetehtävällä. Selässä kyyhöttävä Jesse teki kaikkensa saadakseen orin keskittymään alkuverryttelyihin, mutta Martin veri veti selvästi maneesin keskelle viritetyille esteille. Kun laukkalämmittely oli tehty ja Jesselläkin alkoi jo hiki virrata, oli aika siirtyä hyppäämisen pariin. Aluksi tarkoituksena oli lähestyä ravissa pystyesteistä koostuvaa linjaa, joiden edessä oli puomi. Puomilta olisi yksi askel ennen varsinaista hyppyä. Pystyesteiden väliin oli tarkoituksena tehdä pysähdys. Kuten aluksi olin jo hieman ennustellut, ei Martti meinannut pienessä mielessään ymmärtää miksi ihmeessä esteiden väliin pitäisi pysähdellä. Jessellä oli siis tekemistä siinä, että hän sai ratsunsa pysähtymään. Vaikka alkuun näytti siltä, että Martti tuskin tulee ymmärtämään että esteiden väliin olisi tehtävä pysähdykset, alkoi parin kierroksen jälkeen siirtymiin tulla haettua rentoutta ja tahdikkuutta. Hypyt olivat joustavia ja innokkaita, eikä Jessellä ollut tarvetta sen kummemmin työstää orin hyppyjä. Kun lämmittely oli tehty, oli aika korottaa pystyihin hieman lisää korkeutta ja alkaa lähestymään esteitä laukassa. Puomi helpotti Martin ponnistamista esteille, ja kun Jesse vain muisti pidätteet esteiden väliin välttyi ratsukko jäätäviltä turbopompuilta joita Martti meinasi alkuun tarjoilla. Kun laukassakin linja sujui, muutin viimeisen pystyn okseriksi, jonka pituuden pistin kohtalaisen suureksi. Tällä lähdimme hakemaan ratsusta irti pidempää hypyn kaarta. Nyt Jessen oli luotettava siihen, että Martti löytää viimeiselle okserille oikean ponnistuskohdan, muutoin taempi puomi, tai vaihtoehtoisesti Jesse, rymisisi kaarella alas. Martilla oli tahdikas ja hyvin rullaava laukka, joten Jessen täytyi vain mukailla sitä istunnallaan ja muistaa puolipidätteiden merkitys ennen esteitä. Kun kaksikko oli ylittänyt ensin pystyt ja vielä oli viimeinen ponnistus okserille, muuttui Martin ilme kiinnostuneesta innostuneeksi. Ori otti pari lyhempää tahdikasta askelta ja ponnisti lihakset pullistellen okserin yli. Voi sitä ilmettä mikä Jessellä oli kasvoillaan kun kaksikko oli selvinnyt okserista yli! Kun siitä oli kerran selvitty yli, sujui okserin ylitys vielä useampaankin otteeseen. Kokeilimme myös korottaa okserin takapuomia hieman, ja silloin Martti painoi etujalkansa kunnolla rintakehänsä alle kuin esteratsu konsanaan. Loppuraveista ei tällä kaksikolla meinannut tulla mitään, sillä keräillessäni esteitä reunalle olisi Martti vielä halunnut hypätä. Onneksi Jessellä oli sen verran energiaa jäljellä, että hän sai kuitenkin pideltyä ratsunsa uralla ja volteilla, joilla hän pyrki saamaan orinsa vielä hetken ajaksi kuulolle.


Palaute: Martti on oivallinen esteratsu, ja sen kanssa voisi suunnata vielä isommillekin esteille jos vain ratsastajalla kantti riittää. Martin kanssa täytyy olla selvät sävelet siitä, kuka vie ja millä nopeudella. Jesse hoiti hommansa hyvin ja erityisesti haluan nostaa esille hänen upean esteistuntansa. Istunta ei ollut yhtään liian etukumara, mutta ei myöskään turhan pysty. Jalan ja käden asento tuntui kulkevan käsi kädessä, kun jalka lähti väärille teille myös käden asento muuttui. Kun jalka löysi paikkansa, myös käsi pysyi hyvässä staattisessa asennossa. Ratsukko hakee vielä hieman yhteisymmärrystään, sillä Martti vaatii selvästi harjoitusta pidemmällä aikavälillä ymmärtääkseen ratsastajaansa. Miltei toivoisin näkeväni tämän kaksikon uudemmankin kerran valmennettavanani, sillä vaikka kyseessä on toimiva paketti, on tässä vielä hieman hiottavaa jotta Martti saadaan rentoutumaan ja Jesse luottamaan enemmän ratsuunsa.

Annie - Detta (346 sanaa + palaute 119 sanaa)

Maneesissa oli tunnelmaa, kun valkean kaunottaren perässä liihotti kimo oripoika. Tämä orin kiinnostuksen osoituksista piittaamaton puoliverinen oli mahtavan kokoinen Detta, jonka selässä istui määrätietoinen Annie. Tamma liikkui ravissa kepein askelin, mutta Annien patistellessa Dettaa liikaa, näki tamma oikeudekseen pysähtyä kiukuttelemaan keskelle maneesia. Annie joutui ratsatamaan tammaa kevyesti, mutta samaan aikaan myös määrätietoisesti. Voin kertoa, että se ei ole aina helpoimmasta päästä, etenkin jos alla on oman arvonsa tunteva tamma.  Laukkalämmittelyssä Annie sai kokea muutamat pukit, mutta onnekseen pysyi hujoppiratsunsa kyydissä. Kun hyppääminen aloitettiin viimein, oli luvassa pystyesteistä muodostettu linja, jonka edessä oli puomi helpottamassa esteelle ponnistamista. Estelinjaa lähestyttäisiin ravissa, hyppyjen jälkeen tulisi ennen seuraavaa estettä tehdä pysähdys. Vaikka alkulämmittelyssä pysähdykset olivatkin Detan omasta toimesta onnistuneet, meinasi ratsukolla tulla keskenään sanaharkkaa kun tamma olisi halunnut ylittää esteen ja jättää pysähdykset välistä. Annie piti kuitenkin pintansa, ja sai lopulta aikaan haluamansa pysähdykset. Hypyt eivät olleet ehkä kauneimmasta päästä, sillä tamma lähti pysähdyksistä liikkeelle melko vastahakoisesti. Kun pari kierrosta oli tultu ja pysähdykset alkoivat viimein sujua, alkoivat hypytkin viimein luistaa. Kun lämmittelyhypyt oli tultu, oli aika muuttaa pystyjä korkeammiksi ja jättää pysähdykset väliin. Nyt ratsukon lähestyessä laukassa alkoi meno näyttää siltä miltä pitikin. Detta lähestyi rytmikkäässä estelaukassa kohti ensimmäistä pystyä ja ponnisti oikein sievästi esteestä yli. Muistuttelin Annieta puolipidätteistä, jotka tulivat kyllä tarpeeseen Detan lisätessä vauhtia este esteeltä. Ratsastajan oli käytettävä istuntaansa hyväkseen, sillä tamma ei erityisemmin innostunut ohjista vetämisestä. Kun laukassa pystyesteet sujuivat reippain askelin, oli aika muuttaa viimeinen pystyeste okseriksi jossa olisikin hieman työstettävää. Okserin esteiden väliin jätin reilusti tilaa ja korotin takapuomia niin, että Detta joutuisi todella ponnistamaan ylös- ja eteenpäin. Ensimmäisellä yrityksellä Annie horjahti pahasti kaulalle ja taemmainen okserin puomi putosi. Onneksi Detta oli hyvällä päällä eikä tehnyt äkkipysähdystä tai laskenut kaulaansa, muutoin Annie olisi saattanut joutua testaamaan maneesin hiekkapohjaa. Toisella yrityksellä Annie, mutta myös Detta oli oppinut virheestä ja hyppy oli miltei satumainen! Ratsukko liisi tyylipuhtaasti yli esteiden vielä uudemmankin kerran, jonka jälkeen oli aika aloitella loppuraveja. Ravissa Detta taisi jopa hieman rentoutua, mutta Annien kiristäessään vähänkään ohjaa hidastaakseen ravin tahtia, tamma jännittyi uudelleen niskasta. Loppukäynnit Annie kävelytti maastakäsin, jolloin Detta pystyi rentoutumaan kunnolla.

 

Palaute: Detta on vaativa ratsu, sen näkee jo pelkästään sen silmistä. Vaikka Detta luottaakin Annieen, on tammalla uudessa paikassa treenaillessa hieman jännät paikat. Tamma kuitenkin suoriutui esteistä oikein siivosti, ja enemmän treenattavaa Detalla luultavasti on päänsisäisesti, kuin fyysisesti. Tamma nimittäin on lihaksistoltaan loistavassa kunnossa, ja hypytkin sujuvat oikein reippaasti. Rentoutta ratsukko tosin kaipaisi. Annien pitäisi myös uskaltaa luottaa Dettaan hieman enemmän, sillä etenkin pysähdyksissä tamma näytti toisinaan miltei pelästyneeltä. Vaikka tamma on kookas ja sillä on hyvin selkeä omatahto, täytyy sille uskaliaasti, mutta myös hellällä kädellä näyttää että ratsastajaa on kuunneltava. Detassa on potentiaalia vaikka ja mihin, mutta kiinnittäisin kotona treenaillessa huomiota etenkin välipäiviin. Tamman kanssa kannattaa treenien välipäivänä touhuilla jotain vaikka maastakäsin, jotta opitte luottamaan toisiinne vielä hieman syvemmin.

Vivian - Rex (295 sanaa + palaute 105 sanaa)

Vivian istui ryhdikkäästi komean hannoverorinsa mukaansa tempaavaa ravia. Rex oli selvästi jo valmis hyppyharjoituksiin, ja vaikka ori olikin kuuliainen huomasi sen katselevan kiinnostuneena maneesin keskellä odottelevia esteitä. Ravissa lämmitellessä askeleet nopeutuivat aina pystyesteiden ohi ratsastaessa ja kun Rex viimein pääsi laukkaamaan päätyyn ympyrälle, meinasi ori innostua hieman turhankin kanssa. Onneksi tämä jättiläinen oli kuitenkin lempeä, ja kuunteli Vivianin hidastavat avut menohaluista huolimatta. Ori oli innoissaan kun pääsi vihdoin estetehtävälle. Alkuun tarkoituksena oli tulla maneesin keskellä oleva pystyesteiden muodostama linja, jonka edessä oli puomi helpottamassa ensimmäiselle esteelle ponnistamista. Esteille olisi lähestyttävä ravissa ja hyppyjen väliin oli kuitenkin tehtävä pysähdys ennen seuraavan esteen ylittämistä. Ihme ja kyllä - vaikka ori olisikin mielellään tehnyt mitä tahansa muuta kuin pysähtynyt ennen estettä, ori kuitenkin pysähtyi ja odotti kuuliaisesti Vivianin käskyä liikkua eteenpäin. Rex suoriutui pysähdyksistä ja esteiden hyppäämisestä rennon tahdikkaasti, eikä Vivianinkaan käyttämissä, lähes huomaamattomissa, avuissa ollut moittimista. Kun pysähdykset sujuivat mallikkaasti, voitiin ne jättää pois ja aloittaa esteiden ylittäminen laukassa. Laukassa Rex sai mukavaa pontevuutta ja eräänlaista pyörivyyttä laukkaansa. Esteiden ylittäminen sujui kuin tanssi, eikä Vivianille jäänyt tehtäväkseen kuin hypyissä mukana myötääminen ja ennen esteitä puolipidätteiden läpi ratsastaminen. Oriherra puuskutti voimakkaasti, selvästi estelinjan ratsastaminen alkoi hiljalleen käydä voimille. Ennen kuin voimat loppuisivat, siirryimme viimeisen tehtävän pariin. Muutin viimeisen pystyesteen okseriksi ja korotin takapuomin hieman etupuomia korkeammaksi. Nyt Rex pääsisi hyödyntämään Vivianin mainitsemia liioiteltuja hyppyjä. Pakko sanoa, että vaikka Vivian niitä kutsui liioitelluksi, oli hyppytyyli juuri minun mieleeni. Rex otti parikymmentä senttiä ilmavaraa takapuomista ja vaikka okserin muodostamien esteiden välissä oli kohtalaisen pitkä matka, ei ori epäröinyt sen ylittämistä hetkeäkään. Pari kertaa linjan hyppäämisen jälkeen Rex oli jo vaahdolla, joten näin parhaaksi siirtää ratsukon loppuravien pariin. Eikä siinä, olisihan se ihme jos tuollaisten valtavan kokoisten pystyesteiden ja vielä jäätävämmän kokoisen okserin ylittäminen kävisi yhden ja puolen tunnin jälkeen jo voimille.


Palaute: Rex on taitava esteratsu, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyppytyyli on terävä ja kunhan ratsastaja, eli tässä tapauksessa Vivian muistaa ratsastaa puolipidätteet läpi, ei ole epäilystäkään siitä etteikö esteistä mentäisi tyylipuhtaasti ylitse. Vivian ratsastaa Rexiä silkkihansikkain, eikä hänen tarvitsekaan käyttää enempää apuja sillä ori tekee selvästi kaikkensa miellyttääkseen häntä. Huomasin myös, että Rexillä on itse asiassa erittäin kepeät ja mukavan letkeähköt liikkeet, joten kun esteratsun ura alkaa on takanapäin, saa orista takuulla vielä mainion kumppanin vaikka kouluradoille pyörimään. Ori on hyvässä, lihaksikkaassa kunnossa, joten nyt kannattaa kuitenkin takoa kun rauta on kuuma. Toivottavasti tapaamme kesän estekisoissa, vaikkain itse taidan olla vain kentän reunalla kannustamassa.

VALMENNUKSET

Lauantai:

Kouluvalmennus Helppo C - Helppo A

kello 13.00-14.30 (3 osallistujaa)

Kouluvalmennus Vaativa B - Grand Prix

kello 16.00-17.30 (3 osallistujaa)

Sunnuntai:

Estevalmennus 50cm - 90cm

kello 13.00-14.30 (3 osallistujaa)

Estevalmennus 100 - 160cm

kello 16.00-17.30 (3 osallistujaa)

Palautepalveri kello 19.00-21.00

Kaikki valmennusviikonloppuun osallistuneet paikalle!

Ruokana tarjoillaan:

- tomaattivuohenjuustokeittoa (VEG, M)

- lohikeittoa (LAKT)

- tuoretta rieskaa (GLUT) ja levitettä.

 

Juomaksi mehua, vettä ja maitoa. Lämpimän ruuan jälkeen tarjolla pullakahvit!

paperi.png
Osallistumislomake
Osallistumme seuraavaan valmennukseen...

Kiitos osallistumisesta!

kenka.png
pulla.png

Valmennus täynnä!

Kiitos osallistujille!

ESTEVALMENNUS

50cm - 90cm

Elisabeth - Rhonin "Ron"

Sylvi - Kastanjan Pipariponi "Poni"

Tinsu - Päivänpyörre "Päivi"

100 - 160 cm

Jesse - Mr Smarty Pants 5594 xx "Martti"

Annie Venn - Death Eaters Bellatrix "Detta"

Vivian Penrose - Recall 21 "Rex"