HOITAESSA Dennis aiheuttaa toisinaan päänvaivaa, ei siksi että tamma ei osaisi käyttäytyä, vaan siksi, että tamma on turhankin taitava avaamaan solmuja ja pakenemaan riimustaan. Tämä Houdini-lisänimen syystäkin lunastanut tamma ei suinkaan lähde karkuun, vaan tulee ystävällisesti seurailemaan ovelta mistä telineestä satula tai suitset oikein napataan matkaan. Tästä syystä käytävältä löytyy yleensä pari narua, jotka on valmiiksi vedettynä umpisolmulle niin, että tamma ei pääse paikaltaan irti - tämän varaan ei kuitenkaan kannata laskea. 

​

Kengitystilanteessa ja kisapaikalla tätä riimusta, naruista ja karsinasta pakenemista ei yleensä arvosteta,

joten silloin Dennis kannattaa hoitaa karsinassa. Karsinassa tamma saattaa toisinaan pyöriä ja siten

hieman hankaloittaa harjaamista ja varustamista. Kengittämisessä kannattaa olla avustaja joka seuraa,

tamman touhuja kengityksen ajan. 

​

Dennis on älyttömän kiltti, ainoastaan kiima-aikaan tamma saattaa toisinaan olla tavallista kipakampi ja

tarkempi siitä, mistä kohtaa saa harjata tai kuinka kireälle satulavyön saa kiristää. Tamma ei pistä

moksiskaan, vaikka ihminen kulkisi tämän pepun takaa, mutta auta armias jos tarhassa tai ratsastus-

kentällä toinen hevonen pääsee lähelle takapäätä. Tällöin toinen hevonen saattaa kuulla kunniansa,

ainakin jos ratsastaja ei ole estämässä. Tässäkin on kuitenkin suuri poikkeus, kiima-aikaan Dennis

nimittäin on suorastaan huomionkipeä ja tämä perskärpänen hakeutuu muiden hevosten iholle, halusivat muut sitä tai eivät. 

​

Koska Dennis on suhteellisen iso hevonen, on tammalla myös isot askeleet. Taluttaessa kannattaa siis varautua kävelemään suhteellisen reipasta tahtia pysyäkseen tamman perässä. Dennis ei kuitenkaan vedä taluttajaansa ympäri pientareita tai pihamaata, vaan pysähtyy kyllä tarvittaessa, jos taluttaja meinaa jäädä jälkeen. Hitaina päivinä Dennis saattaa joutua pysähtymään parikin kymmentä kertaa ennen kuin taluttaja on saanut itsensä laahustettua tarhalta tallin oville.

​

Tarhassa Dennis on rauhallinen, mitä se nyt aina keksii uusia metkuja aikansa kuluksi, kuten kekseliään tamman toimenkuvaan kuuluukin. Loimista Dennis ei välitä, paitsi talven paukkupakkasilla. Silloin tamma vuorautuu tyytyväisenä kevyt toppaloimeensa ja innostuu usein hieman irrottelemaankin tarhassa. Kesän helteillä Dennistä harvemmin näkee hölköttelemässä tarhassaan, vaan tamman löytää vaaka-asennossa nauttimassa joka ikisestä Suomen suven tarjoamasta auringonsäteestä. Dennis ei välitä ötököistä ja kutiaakin todella helposti. Siksi tammalla on kesäisin käytössä tarhatessa, ja toisinaan myös ratsastaessa, kärpäsotsapanta ja tymäkkää ötökkäkarkotetta. Kesän aikana voi olla että Dennikselle joutuu ostamaan useammankin uuden kärpäsotsapannan, tamman nykiessä ja katkoessa niitä jollain ilveellä irti riimustaan.

​

RATSASTAESSA tämä suloinen Musta helmi on kyvykäs ja ryhdikäs ratsu. Dennis kantaa itsensä arvokkaasti kaikissa askellajeissa. Koska tamma on kohtalaisen suuri, myös liikkeet ovat kookkaat. Toisinaan ratsastajalla on suuriin askeleisiin hieman totuttelemista, eikä vatsalihastreeniltä voi totisesti välttyä tämän tamman selkään kavutessa. Dennis on kepeä ratsastaa, sillä tamma ei paina kuolaimelle ja pohjetta sekä istuntaa tämä seuraa varsin terhakkaasti. Tammaa voisi luonnehtia yhteistyökykyiseksi ja kaikin puolin joustavaksi ratsuksi.

​

Kouluratsun roolin Dennis vetää topakasti vaikka kaviot ja silmät sidottuna. Tamma osaa lukea ratsastajan pienimpiäkin liikkeitä, eikä Dennis takuulla heittäydy hankalaksi päästessään pyörittelemään piruetteja. Jostain kumman syystä tamma on aivan innoissaan päästessään tyhjälle kentälle esittelemään lisättyä raviaan ja upeita pyörähdyksiään. Saattaahan se olla, että Denniksen veri vain vetää koulukentille, onhan tämän suvussa toinen toistaan hienompia kouluratsuja. Vaikka tamma onkin taitava koulukiemuroissa, täytyy ratsastajan osata suunnilleen istua Denniksen haastavaa ravia. Laukka on helpompaa istua, sillä ravissa suuret askeleet saavat kokeneemmankin pyllyn irtoamaan penkistä. Tästä syystä tammalla on lampaantalja käytössä satulan alla, jotta se ehkäisee suurempia tömähdyksiä, jotka voisivat kipeyttää tamman herkän selän. 

​

Esteillä Dennis ei ole aivan yhtä elementissään kuin sileällä. Tamma rakastaa puomitreeniä, sillä se jumppaa mukavasti tämän lihaksia. Toisinaan Dennis kuitenkin unohtaa, että isompia esteitä ei voi ylittää kuin puomeja, ja tällöin tamma saattaa kompastella esteillä pahastikin. Dennis osaa kyllä hypätä, mutta jos tamma saa vedettyä päänsä liian alas ennen tai jälkeen esteen, on jälleen kompastelua ja mahdollista puomien kolistelua luvassa. Esteillä on oltava oikeastaan aina raippa, jolla muistutellaan jo etukäteen jalkojen nostelusta. Denniksellä ei voi hypätä, jos ei ole kokemusta esteille lähestymisestä tai este välien laskemisesta. Esteiden väliin jäävät laukka-askeleet on tärkeä laskea niin, että tamma ei joudu ottamaan puolikkaita tai venytettyjä askeleita. Kun Dennis pääsee vauhtiin, on tamman hyppytyyli ylöspäin suuntautuva ja pompahtava. Denniksen kanssa tulisikin treenata sitä, että hypätään enemmän eteen- kuin ylöspäin.

​

Maastossa Denniksen kanssa kannattaa olla kaveri matkassa. Tamma ei ole pelokas, mutta yksin ollessaan Denniksellä tulee äkkiä tarve päästä takaisin tallille. Jos kaveri on matkassa, ei samanlaista koti-ikävää ennätä maastolenkin aikana tulemaan. Varsinaisia maastoesteitä tamman kanssa ei olla Helmen tallilla hypätty, sillä Dennis on ollut vastahakoinen, kun niitä on yritetty lähestyä. Pieniä risukasoja, tukkeja ja pellolla olevia vesiojia tammalla on kuitenkin onnistuneesti ylitetty. Uittaminen on Denniksen lempijuttuja kesäisin. Rankan kouluväännön jälkeen tamma lähtee oikein mielellään hevoskavereiden kanssa kahlaamaan ja polskuttelemaan vedessä. Dennis ei varsinaisesti ui, mutta kuopii vettä ja makoilee kahluuvedessä mielellään. Kannattaa myös varoa, sillä tamma piehtaroi usein rantavedessä, jolloin ei tietysti kannata jäädä litistettäväksi tämän vesipedon alle.

​

Kilpailupaikalla Dennis on rauhallinen. Traileriin lastauksessa ja sieltä pois tulemisessa ei mene kuin muutama minuutti, sillä tamma on tottunut reissaamaan. Denniksen kanssa kisapaikalla kannattaa olla mukana hoitaja, joka taluttelee tamman lihaksia lämpimäksi ja esittelee sille kilpailualueen. Dennis ei kouluaitojen sisäpuolella stressaa, vaan ymmärtää heti mistä on kyse. Dennis pistää kisatilanteessa aina parastaan, ja kerran tamman kanssa kävi jopa niin että ennen kisasuoritusta tämän kenkä löystyi niin että se lopulta irtosi suorituksen aikana. Tavallisesti tamma näyttää ontuvan ilman kenkää, mutta tuossa tilanteessa Dennis kuvainnollisesti puri hammasta ja esitti kouluohjelman loppuun voittaen oman luokkansa. Tuhkimon tarina päättyi onnellisesti, sillä paikalla ollut kengittäjä nakutteli uuden kengän tamman kavioon kotimatkaa varten.