HOITAESSA ponitamma käyttäytyy vaihtelevasti. Toisinaan se on itse pyhimys, toisinaan puolestaan

manalan hallitsija pahimmasta päästä. Käytävällä nököttäminen on pidemmän päälle Helmen mielestä

pitkästyttävää, jolloin tamma yleensä pistää pystyyn varsinaisen steppiesityksen. Helmi on myös

huomannut, että hoitohommiin saadaan yleensä vauhtia kuopimalla käytävää etujalalla. 

​

Harjan nyplääminen: selvitys ja letittäminen, on tamman mielestä parasta ikinä. Neiti nauttii silmät

ummessa siihen saakka, kunnes on otsatukan vuoro. Siihen ei nimittäin niin vain kosketa, ensin on

saatava ansaitut herkut! Varustaessa Helmi on yleensä rauhallinen eikä enää nykyisin pistä vastaan kuolaimille. Ponnien onneksi Helmi ei myöskään ole koskaan oppinut pullistelemaan satulavyötä kiristäessä. Esteille ja maastoon tarvittava turparemmi kannattaa laittaa niin, että Helmi ei pääse sitä hampaillaan jykertämään, muutoin tamma viimeistelee sen kuin lakritsipötkön. 

​

Helmi kannattaa hoitaa valmiiksi ennen kisapaikalle lähtemistä niin, että vain varustaminen täytyy hoitaa kisapaikalla. Yleensä kisapaikalla on niin paljon nähtävää ja nuuskutettavaa, että Helmi ei millään malta keskittyä paikallaan olemiseen. Jos mahdollista, niin kannattaa ehdottomasti vuokrata päiväkarsina kisapaikalta. 

​

Taluttaessa, etenkin kisapaikalla ja maastossa, kannattaa keskittyä siihen, mitä Helmi touhuaa. Tamma osaa toisinaan olla ovela, ja mennä muka erityisen rauhallisesti, kunnes se ottaa jalat alleen ja pinkoo haluamaansa ilmansuuntaan. Kesällä edetään yleisesti ottaen sitä vauhtia, joka tammalla menee sen siirtyessä ruohotuppaalta toiselle. Jo pelkästään tästä voi huomata, että Ponnien on ollut hankala sanoa Helmelle ei, jos tamma on jotain halunnut.

 

Tarhassa Helmi on yleensä hyvin passiivinen, eikä se päivän aikana oikeastaan touhuile tarhassa juuri mitään heinien mutustamisen lisäksi. Ainoastaan kipakkana pakkaspäivänä ja ensilumen sataessa maahan Helmi saattaa ottaa muutaman iloisen pukkikierroksen ympäri tarhaa. Laitumella Helmi lähinnä pötköttelee ja toisinaan hamuaa ruokaa. Kun on aika lähteä takaisin talliin, ääni kellossa muuttuu. Yhtäkkiä tarha ja laidun ovat niin mieluisia paikkoja, että sieltä ei haluaisi pois, ei sitten millään. Ainoa keino Helmen kiinnisaamiseksi, on tarjota tammalle herkkuja avokätisesti. Riimua ei voi jättää tamman päähän tarhaamisen ajaksi, sillä tähän mennessä uusia riimuja on jouduttu jo ostamaan useampi tusina. Omaa loimeansa Helmi ei tarhassa riko, mutta jos kaverilla sattuu olemaan loimi päällä, oli kaveri samassa tai viereisessä tarhassa, voit olla varma, että loimi ei ehyenä siitä reissusta selviä.

​

RATSASTAESSA Helmi on reaktiivinen ja liikkeiltään erityisen kevyt. Ponnie on todennut, että Helmi on pikemminkin yhden tai korkeintaan muutaman ihmisen ratsu, eikä se soveltuisi esimerkiksi ratsastuskoulun käyttöön. Ratsastuskoulussa ponineiti ei toimisi yksinkertaisesti siksi, että ratsastajat vaihtuvat niin tiheään ja jokaisella on oma tyylinsä ratsastaa. Helmi on sen verran tarkka istunnasta ja suuhun kohdistuvasta paineesta, että neitokainen saattaisi tympääntyessään nakata hanskat tiskiin. Ponnien ratsastaessa Helmeä se on kuitenkin mitä mukavin ratsu, sillä tamma jo nykyisin kunnioittaa omistajaansa niin, että toisinaan se on jopa aivan miellyttämisenhaluinen! Tietysti myös Ponniella on hetkiä, jolloin ohjastuntuma voisi olla kevyempi ja istunta vakaampi, jolloin tamma kyllä heti ilmaisee tämän niskuroimalla.

​

Sileällä mentäessä Helmi on elementissään, sillä tammaa on aivan ilo ratsastaa. Tämä neiti ei nimittäin paina päällään vasten kuolainta, eikä neitokaista tarvitse myöskään patistella eteenpäin. Helmi liikkuu tutun ja luotettavan ratsastajan alla kevyesti, jolloin sitä on helppo ohjailla jo pelkän istunnankin avulla. Toisinaan Helmeä on hankala koota, mutta silloin kun tamma on hyvällä tuulella ja työmoraali on korkealla, niin tältä taipuu kyllä lähes kaikki mitä ratsastaja vain uskaltaa siltä vaatia. Kun tammalle sattuu änkyräpäivä, menee treeni lähes poikkeuksetta penkin alle. Jos tammaa ei kiinnosta, se kieltäytyy liikkumasta ja tekemästä töitä. Tässä vaiheessa jos ponineitiä patistaa töihin, saa vastauksena lentävää peppua rodeopotkuilla. Vauhtia kannattaa tälläisessa tilanteessa lähteä hakemaan maastolenkin kautta, sillä yleensä pieni kävelylenkki maastossa piristää tamman niin, että se jaksaa jälleen keskittyä, ainakin jonkun hetken, työn tekoon. Jos sekään ei auta, kannattaa suosiolla suunnata takaisin tallin puolelle.

​

Esteillä tämä tamma on energinen, ja ponin keskittyminen on huipussaan. Esteitä hypätessä täytyy tammaa rauhoitella, ja pyrkiä hidastamaan sen menoa. Esteet itsessään ylittyvät Helmeltä ongelmitta, eikä tamma pelkää erikoisen värisiä tai näköisiä puomeja ja johteita, tai estettä koristamassa olevia erinäisiä härpäkkeitä. Tamma ylittää esteen kuin esteen korvat hörössä, mutta huomioitavaa on se, että jos ratsastaja vain jää kyytiläiseksi matkustamaan Helmen satulaan, tamman vauhti kiihtyy ja meno voi yltyä jopa vaaralliseksi. Helmi ponnistaa melko kaukaa esteille, joten tamman heikko kohta ainakin vielä nykyisin on pituusesteet, kuten okserit, trippelit ja sianselät. Helmellä hypätessä on kiinnitettävä huomiota tamman tempoon, esteelle lähestymiseen ja ponnistuskohtaan. Jos esteelle tulee liian vinosti, saattaa Helmi kieltäytyä hyppäämästä. Rataa hypätessä saattaa Helmellä käydä myös niin, että jos yksi puomi pääsee tipahtamaan, menettää tamma itseluottamuksensa ja kolistelee jokaisen puomin kerrallaan alas. Jos puomi tipahtaa on Helmeä siis vain kannustettava jatkamaan reippaasti, kuitenkin niin, että tamma ei lähde kiihdyttämään käsistä.

​

Maastossa Helmi on hyvin samanlainen kuin esteillä, joten kannattaa varautua jarruttelemaan tamman menohaluja. Maastossa laukatessa kannattaa antaa tamman kuitenkin päästellä tarpeeksi höyryjä, sillä Helmi ei lähde mielellään takaisin talliin, ennen kuin se on saanut laukata mielestään tarpeeksi. Kesäpäivinä uittoretket eivät Helmen kohdalla valitettavasti tule kuuloon, sillä ainoa tilanne milloin Helmi suostuu veteen on kun hypätään maastoesteradalla vesiesteitä. Helmi ei uskalla mennä syvenevään veteen ratsastaja selässä, joten jos Helmen haluaa saada uimaan, on itse uitava tamman vierellä. Maastoesteillä Helmi on haka, sillä tamman koordinaatio ja liikkeiden tasapaino on hyvin hanskassa, joten epätasainen ja vaihteleva pohja ei hidasta tamman menoa. Maastossa Helmen tottelevaisuus on koetuksella, mutta yleensä tamma piristyy ulkoilmasta ja harvemmin alkaa myöskään kiukuttelemaan. Pimeään metsään ei Helmen kanssa kannata lähteä yksin, sillä vaikka Helmi onkin melko varma maastossa, saattavat pimeästä kuuluvat metsän äänet saada rohkeankin ponin hieman arastelemaan.

​

Kilpailupaikalla Helmi on hieman tavallista haastavampi ratsastaa, sillä ponin keskittyminen saattaa herpaantua ympärillä kuuluvan hälyn tai ohitse ratsastavien ratsukoiden vuoksi. Lämmittely menee siis aina hieman uuteen paikkaan totutellessa ja ympäristöä ihmetellessä. Kisatilanteessa Helmen ollessa yksin, ilman ympärillä pyöriviä ratsukoita, tamma pystyy yleensä keskittymään tekemiseen, ja kilpailusuoritus vain harvoin kärsii. Jos ratsastaja jännittää, myös Helmi jännittyy, ja se näkyy tavallisesti kepeiden liikkeiden muuttuessa huomattavasti tönkömmiksi. Ponnien on siis itse ratsastajana rentouduttava, jotta Helmi on rauhallinen ja kuuliainen. Kisakentillä Ponniella ja Helmellä on vielä kehittämisen varaa, mutta silloin kun ratsastaja luottaa itseensä, heijastuu luottamus myös ratsuun.