Pekoni on kokonaisuudessaan oikein kiltti ja hurmaava pikku puppeli. Toisinaan tämä neiti on kuitenkin melko kipakka tapaus, eikä sitä uskalla antaa lasten käsiteltäväksi. Varmoin ottein Pekonia käsittelevä ihminen saa pyöritellä sitä joka suuntaan ilman pelkoa käteen pureutuvista talttahampaista. Temperamenttinen tyttö saattaa toisinaan puolustaa reviriään hieman turhankin innokaasti, jolloin sen kiinniottaminen on melkoista takaa-ajoa. Käsittely on helpottunut ajan kanssa ja nykyisin kynsien leikkuu ja tyttelin pitkän turkin harjaaminenkin on helpottunut.

 

Pekoni muutti Toukolaan suoraa kasvattajalta parin kuukauden ikäisenä, ja puolivuotiaaksi pupuneiti oli mitä ihanin ja herttaisin tapaus. Ensimmäisen pesänsä rakennettuaan valeraskauden yhteydessä Pekonin käytös muuttui ja hampaat alkoivat tulla tutuksi ihmisille kuin kanikaverillekin. Reviiriä puolustaessaan Pekoni saattaa toisinaan myös murista hiljaa ja pamautella takatassuillaan maata. Pekonin lempi puuhaa on tuoreen ruohon, porkkanoiden ja omenoiden mussuttamisen lisäksi valjaissa juokseminen. Vapaana Pekonia ei voi juoksuttaa sillä ainoa mitä neidistä ennättäisi nähdä ennen sen lopullista katoamista olisi pörröinen hännän töpö.

​

Pupuneiti on hauskaa seurattavaa silloin, kun sillä iskee niin sanotut iltavillit. Pekoni juoksee tuulen lailla ja hyppii ilmaan valtavilla pompuilla. Kun iltavilli on ohi niin Pekoni asettuu ketarat ojossa nukkumaan heinien sekaan. Tämä söppeli puppeli on tarkoitus jossain vaiheessa leikkauttaa, jotta sen luonne ainakin toivottavasti hieman tasoittuisi. Se ei kuitenkaan vielä toistaiseksi ole ajankohtaista, sillä ennen leikkautusta Pekonin kanssa olisi tarkoitus käydä PET- eli lemmikkikaninäyttelyissä ja hankkia ainakin yksi poikue. 

​