Tervetuloa Toukolaan!
"Niin, tuolla on entinen, armas Jukola, tuolla Toukolan kylä, tuolla kirkontorni ja tuolla taasen uhkea Impivaara. Selvästi astuu nyt eteeni elon-retkemme kohtaukset tuon menneen vuoskymmenen helmasta."
- Aleksis Kivi, Seitsemän Veljestä (1870)
- Onkohan tää joku tosi huono vitsi? Eelis tuhahti ääneen, avattuaan pienen kaupunkiyksiönsä postilaatikkoon kolahtaneen kirjeen. Kirjeestä paljastui siistillä käsialalla rustailtu sepostus hänen isosetänsä kuolemasta. Eeliksellä ei ollut harmainta hajua siitä, kuka tämä kyseinen isosetä edes oli. Kenties joku niistä oudoista vanhoista hepuista rippijuhlissa, joista niistäkin alkoi jo olla yli kymmenen vuotta? Eelis tarttui kiireesti puhelimeensa ja soitti puhelun äidilleen. Hän ei ollut uskoa korviaan. Totta se oli, Iivari Laine todella oli hänelle sukua. Eikä Toukolan kartanokaan ollut mielikuvituksen tuotetta, vaan totisinta totta.
Eelis ei osannut vielä aamulla kuvitella jättävänsä tekniikan opintojaan odottamaan Tampereelle, ja reissaavansa Pohjois-Suomen perämetsiin katsomaan uutta kartanoaan. Kun juna oli pysähtynyt, ja taksin kyydissä oli istuskeltu niin kauan että Eelis ei yksinkertaisesti enää edes uskaltanut vilkaista trippimittaria, auto vihdoin pysähtyi.
​
- Täälhä met oltashin, taksikuski sanoi ja Eelis kohotti tummia kulmakarvojaan kysyvästi, kunnes kuski jatkoi:
- Aivan anteeksi anteeksi, eihän tuommonen kaveri etelästä tälläista peräpohjolaista murretta mahda ymmärtää.
​
Kun taksi oli jo kadonnut jonnekin niiden korkeiden havupuiden taa, käänsi Eelis katseensa eteenpäin. Miehen silmät laajenivat ja suu loksahti auki. Kartano
he sanovat?! Ei ei ei, miten voinkaan olla näin tyhmä, Eelis ajatteli. Eihän Lapissa sijaitsevat kartanot ole mistään kotoisin. Tämä kartano ja sen hehkeät maa-alueet muodostuivat muutamasta purkukuntoisesta
Hei Eelis,
​
Isosetäsi Iivari Laine on menehtynyt 1.1.2019, kunnioitettavassa 90-vuoden iässä. Hän on jättänyt sinulle testamentissaan Toukolan kartanon, ja siihen kuuluvat maa-alueet. Tule Toukolaan allekirjoittamaan sopimus hallitsijan vaihdoksesta, sekä tutustumaan uusiin tiluksiisi!
​
Herra Eelis Laine
Sudenkuopantie 22 P 3
Tampere 33101
Terveisin, Asta-täti
Virtuaali Suomi
rakennuksesta, tai niin Eelis mielessään ajatteli. Kun
Eelis luuli jo nähneensä kaiken, aukesi päärakennuksen ovi äänekkäästi narahtaen.
​
- Eelis! Pitkästä aikaa, viimeksi kun nähtiin niin olit vaan täääämän mittanen! Asta-täti kalkatti kovaäänisesti. Outoon perisuomalaiseen kaapuun verhoutunut, jo parhaat päivänsä nähnyt naisihminen oli tilapäisesti asunut Toukolassa huolehtien tilusten kunnosta siihen saakka, kunnes uusi omistaja astuisi puikkoihin.
​
- No mites ny sitte? Laitetaanko Toukola myyntii? Iivari kääntyis kyllä haudassaan, jos niin päätät tehdä.. Ja mites noitte elukoittenkin sitte käy? Asta jatkoi taukoamatonta papattamistaan.
- Elukoiden? Eelis keskeytti naisen puheen. - Niiin, siis noitten kopukoitten ja muitten, kai sää niitä ossaat hoitaa? Asta virnisti.
- Täh? Eelis sanoi ja laski kassin maahan, raapien sitten epätoivoisena takaraivoaan. Kaukaa kuului kimeää hirnuntaa.
- Ei hättää, kuuntele ny! Ne oottaa sua innossaan. Kyllä mää sulle kuule opetan miten niitä hoijjetaan! Asta sanoi ja lähti sitten vetämään kauhistunutta Eelistä sisälle päärakennukseen.
yhteistyökumppanit
​
​
​
Oma sivustosi tähän?