Kukaan ei yllättynyt kun Aslak raahasi Toukolaan uuden syntymäpäivälahjansa. Mies oli haaveillut omasta sarvipäästä jo pidemmän aikaa, eikä Astan toppuuttelut sekä ylimääräiset navettaan määrätyt tunnit ukkoa pahemmin pidätellyt. Kun Moonaksi nimetty pikkulehmä saapui Toukolaan, ei Asta voinut enää patistaa sitä poiskaan viemään, kyllähän punainen ja pörröinen paketti oli loppupeleissä melkoisen ihana.

​

Moona on luonteeltaan lempeä, ja sillä on sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti lehmän hermot. Aslak on alusta asti häärännyt lehmän kanssa niin kauan ja monta kertaa päivässä, että Moona on tottunut käsittelyyn ja rapsutteluun, jopa niin hyvin että osaa itsekin hakeutua halailtavaksi. Ruokaa tämän neitokaisen napa tuntuu vetävän niin paljon kuin sitä sille tarjoaa, joten Aslak on joutunut hieman rajoittamaan Moonan ruokailua, ettei siitä tule ihan isänsä kokoista jättiläistä.

​

Ei ehkä uskoisi, mutta Moona kulkee nätisti narun perässä, ihan kuin mikä tahansa monta sataa kiloinen koira. Aslak varmasti ottaisi Moonan jalkopäätyynsä nukkumaankin, jos se vain mahtuisi talon ovesta sisään. Kaksikko on erottamaton, eikä ihme, sillä Moona rakastaa saamaansa huomiota ja Aslak puolestaan rakastaa Moonan rapsuttelua ja paijaamista. Miehen ei tarvitse kuin huikata "Muu!" Toukolan pihasta, niin hän saa Moonalta vastauksen. Moona myös tulee riemuiten miestä vastaan aina kun hän Aslakin näkee. Kenties se voi johtua myös siitä, että Moonan nähdessään Aslak tarjoaa sille aina porkkanaa, perunaa, kaalta tai herneenpalkoja taskustaan.