Koira on ihmisen parasystävä, niinhän sitä sanotaan. Matti on Aslakin oikea käsi ja metsällä nämä kaksi tuntuvat puhuvan samaa kieltä, vaikka toinen näistä kahdesta herrasmiehestä ei juuri haukkumisen ja läähättämisen lisäksi muita ääniä osaa päästääkään. Luonteeltaan Matti on rehti ja uskollinen, sen kanssa ei metsään eksy eikä tarvitse pelätä että metsästä tarvisi tyhjin käsin lähteä. 

​

Vaan on se Matti muussakin kuin metsästämisessä taitava. Saara on kovasti treenannut tokoa tämän kovakalloisen uroksen kanssa, mutta Mattihan tekee temppunsa vain silloin kun sitä itseä huvittaa. Ruoka on kuitenkin oiva motivaattori, ja sen avulla Matti tekee lähes mitä tahansa. Suurinta herkkua tälle saksanseisojalle on kuivatettu hirven selkäranka sekä riekon kaulat. 

​

Sisäkoiraksi Matista ei sen kummemmin ole, sillä tämä kaveri viihtyy ulkosalla säässä kuin säässä. Toisinaan Matti kuitenkin tahtoo käpertyä Astan tuvassa lämpiävän kaminan eteen, ja kyllähän Aslak joskus tohtii ottaa uroksen jalkopäähänsä nukkumaan. Tallikoiraa Matista ei oikein tekemälläkään saa, sillä uros on kokoajan joko haastamassa riitaa tai kutsumassa muita eläimiä jahtausleikkeihinsä. Kissat, lehmät ja hevoset saavat väistyä kun tämä kaveri kaasuttaa kohti!

​

Matin kanssa saa olla melko määrätietoinen, mutta sitähän Aslak kyllä onkin. Saaraa uros toisinaan kuuntelee, toisinaan käskyt menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että jos Matti on Aslakin mukana tallilla, se laitetaan joko hihnan päähän valjaissaan, toiseen tyhistä kanalan häkeistä tai vaihtoehtoisesti tupaan Astan jalkoihin päsmäröimään.