Saaralla oli koti kotonaan ollut aina jos jonkinmoista eläintä jaloissa pyörimässä. Oli kissaa, kania ja koiraa, mutta muuttaessaan opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi oli koirat ja muut karvaiset kaverit jätettävä vanhemmille. Niinpä kun Saara viimein valmistui ja sai hankittua oman kerrostalokaksion, oli kaupat jo lyöty lukkoon. Hänen luokseen muuttaisi seuraavan vuoden maaliskuussa toivottavasti narttupentu, ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin!

​

Jo pentuna Hellu hurmasi paitsi omistajansa, myös näyttelytuomarit ja pentukoulun ohjaajat pehmeällä katseellaan ja vankalla rakenteellaan. Aktiivisen luonteen ja vahvan omantahdon takia Saara sai olla lähes kokoajan järjestämässä Lelluskalle jotain aktiviteettia sen sijasta että pentu olisi rikkonut huonekaluja hampaillaan. Taisi Hemppa silti laittaa useamman tuolin jalan, oman pehmon ja tallillakin useamman hevosen suojat uuteen uskoon. Saaran matkassa narttupentu kulkeutui tallille, jossa pentu rohkaistui ja tottui uusiin eläimiin. Tallilla Hellulle olikin paljon uutta puuhasteltavaa: lantalan tonkimista, ämpäreiden kaatamista ja hevosten härnäämistä. Lellu tosin pelkää kuollakseen kukkoja, eikä ihme, sillä kun Timosen kanssa joutuu nokat vastakkain niin höyhenet pöllyää! Hellusta tuli tallikissa Miukun parasystävä ja toisinaan Hempsa harjoittaa Saaran inhoksumaa hiirten metsästystä Miukun uskollisena apulaisena. 

​

Kun pahin pentuvaihe oltiin selätetty Saara sai onnekseen huomata kuinka älykäs ja innokas oppija Hellu todellisuudessa olikaan. Koulutus tosin oli hyvin paljon aikaa vievää, eikä tuntien pitämisen oheessa Saaralle jäänytkään iltaisin muuta aikaa kuin koirakoulussa treenaamista. Hellukka taipuikin yllättävän moneen lajiin, sillä agility narttua toden totta kiinnosti ja metsästysvietti (jota hiirimetsästys oli takuulla vain lisännyt) oli sen verran suuri, että myös jäljitystä Hellun kanssa päätettiin jossain vaiheessa mennä kokeilemaan. 

​

Hellu on tarkka omista leluistaan, eikä kukaan muu kuin Saara tai muu tarpeeksi suuren auktoriteetin, tietysti Lelluskan mielestä, omaava saakaan niihin koskea. Helsku leikkii mielellään yksikseen omilla leluillaan, mutta noutoleikit ja oikeastaan kaikki muutkin leikit missä saa tehdä temppuja ja juosta ovat Hellun mieleen. Vaikka Hellukka on itsepäinen ja määrätietoinen narttu, ei se ole onneksi kovinkaan ilkikurinen enää nykyisin. Tietysti narttu nyt menee ja tekee mitä lystää milloin tahtoo, mutta ottaa kyllä onneksi myös komennot kuuleviin korviinsa. Hellu ei pidä sateessa lenkkeilystä, uimisesta kuitenkin sitäkin enemmän. Noutoleikit vedessä ovat alkukesän odotetuin aktiviteetti! 

​

Hellu on lyhyesti sanottuna: kiltti, kuuliainen, lojaali, luotettava ja erittäin helposti rakastettava koira! Tästä koirasta on vielä moneksi!